Nähdään siellä!
Kohtaamiset tekevät kaupungista enemmän kuin kadut, rakennukset tai kartalle piirretyt rajat. Ne syntyvät sattumalta kaupan kassalla, työpaikalla, harrastuksissa, kahviloissa, toreilla ja iltaa vietettäessä. Joskus yksi kohtaaminen muuttaa koko elämän suunnan, toisinaan se jää lämpimäksi muistoksi, joka kantaa vuosikymmentenkin jälkeen.
Näissä muistoissa Hyvinkää näyttäytyy paikkana, jossa ihmiset ovat löytäneet ystäviä, puolisoita, työtovereita ja yhteisöjä. Kaupunki on ollut näyttämönä ensitapaamisille, jälleennäkemisille ja lukemattomille yhteisille hetkille. Jokainen kohtaaminen on jättänyt jäljenjoskus pienen, joskus elämänmittaisen.
Jussintori oli nuoruudessani 80–luvulla kohtaamispaikka. Täysi-ikäisenä kaikki siirtyivät baariin ja Jussarin kiertely loppui ja uusi sukupolvi ei enää sitä kiertänyt. Jussarilla oli päästävä joka viikonloppu ja siellä näki myös ihastuksen jos tuuri kävi. Vappu ja uusi vuosi olivat mahtavia, väkeä riitti.
Nimetön
Jussintori avattiin vuonna 1981 Hyvinkään ensimmäisenä kauppakeskuksena. Rakennuksella ja sen tontilla on kuitenkin huomattavasti kauppakeskusta pidempi historia, joka liittyy vahvasti Hyvinkään kasvuun rautatiepaikkakuntana.
Ennen nykyistä liikerakennusta alueella sijaitsi Valtionrautateiden keskuspuutarha. Vuonna 1874 perustetussa puutarhassa kasvatettiin puita, pensaita ja koristekasveja, joita toimitettiin rautatieasemien ja rata-alueiden kaunistukseksi eri puolille Suomea. Keskuspuutarhan toiminta Hyvinkäällä päättyi vuonna 1960.
Vuosikymmeniä myöhemmin samalla paikalla alkoi kasvaa aivan toisenlainen Hyvinkää-ilmiö. Jussarin kierros
1980- ja 1990-luvuilla Jussintorista ympäristöineen muodostui nuorten tärkeä kokoontumis- ja hengailupaikka. ”Jussarin kiertäminen” jäi monen hyvinkääläisen nuoruusmuistoihin: siellä tavattiin kavereita, nähtiin ihastuksia ja katsottiin, keitä muita oli lähtenyt kaupungille.
Nuorten kokoontuminen alueella ei kuitenkaan alkanut kauppakeskuksen rakentamisesta. Paikka veti nuoria puoleensa jo ennen Jussintoria. Kaupunki muuttui ympärillä, mutta tarve tavata muita säilyi. Myöhemmin kokonaiset sukupolvet tekivät Jussarista oman kohtaamispaikkansa.
Jussintori on vuosien saatossa muuttunut nuoruuden näyttämöstä jälleen uudenlaiseksi kaupunkilaisten kohtaamispaikaksi. Vuonna 2022 sen kulttuuritarjonta sai merkittävän lisän, kun Hyvinkään kaupunginmuseo ja Hyvinkään taidemuseo yhdistyivät Museokeskus Taikaksi ja avasivat yhteiset tilansa Jussintorilla.
Paikka, jossa ennen kasvatettiin kasveja rautatieasemien kaunistukseksi ja jossa myöhemmin nuoret kiersivät viikonloppuiltojaan, kantaa siis edelleen mukanaan kohtaamisen ajatusta. Jussintorin ympärillä Hyvinkää on kasvanut, muuttunut ja elänyt – sukupolvi toisensa jälkeen.
Yläasteikäisenä nuoret olivat Jussintorilla. Sitä kierrettiin ympäri. Porukkaa oli lähes yhtä paljon joka viikonloppu kuin nyt vappupäivänä. 18-vuoden jälkeen kävin Tsekkarin kautta bilistä pelaamassa, sitten ylös K2-klubille. Kahvilla käytiin huoltoasemilla ylä- ja alanesteellä.
Nimetön
Kun teinivuodet alkoi 1996-2001 oli hienoa päästä kavereiden kanssa kiertämään Jussaria ympäri. Sitä odotti ja jännitti. Toki siihen kiertelyyn liittyi vahvasti alkoholi, mitä salattiin porukoilta ja myös ohikulkijoilta. Välillä juostiin sillan etsivän nuorisotyöntekijöitä karkuun ja välillä heidät etsittiin huohuonossa kunnossa olevien kavereiden vuoksi. Jussaria kiertäessä löytyi poikaystävät ja uudet kaverit. Oi niitä aikoja! Jussarin kiertely on uniikki sukupolvikokemus.
Nimetön
Tapasimme toisiamme Jussarilla ja lähikoulujen pihoilla. Olin ihan tavallinen nuori ja harrastin jääkiekkoa. Muutin takaisin Hyvinkäälle vuonna 1994, Marttiin.
Nimetön
Kävin lukion päätyttyä työttömänä kesäisin lähes päivittäin Päivi Mansikan kahviossa Kauppalankatu 25. Tiistai ja torstai olivat banaanimunkki päiviä. Silloin tuttu porukka söi banaanimunkit ja kahvitteli. Päivi tutustui asiakkaisiinsa ja jutteli kaikille. Koskaan ei tarvinnut laittaa mainoksia someen, koska tuttu porukka löysi aina paikalle. Itselle tuli tutuksi jo pikkupoikana vanhempien kanssa.
Joona
Kaiholla muistelen yhteisiä Pilliniemen juhannuksia, joka oli iso tapahtuma kaiken ikäisille. Sinne meni jopa bussit. Kokkoa rakennettiin kauan. Se kun saisi vielä takaisin.
Niina
Nuorena tavattiin toisia nuoria 70 ja 80- luvulla pelattiin paljon jalkapalloa Pohjoispuiston puiston puistossa. Joskus otettiin vähän omppupomppua eli omena viiniä. Enemmän porukkaa oli Jussinmäellä ja jaagailtiin jo vähän tyttöjäkin. Se oli ilon ja onnen päivä, kun sai mopon alleen. Sen muistan vieläkin kuin eilisen päivän. Ajettiin ympäri kaupunkia ja kokoonnuttiin eri paikkoihin. Suosituin kokoontumispaikka oli Kopin parkki. 60-70- luvuilla erittäin hallitsevia oli jokaisessa kaupungin osassa olevat jengit Nuoret viettivät Pääasiassa aikaa omien jengiläisten kanssa Muita jengejä vastaan käytiin nyrkkitappeluita, lumisotia ja joskus jopa kivisotia Itse kuuluin Sahiksen jengiin.
Jarmo Kuparinen
Minun aikanani juhlittiin kotona mutta työpaikan ansiosta pääsin välillä ravintolaan juhlimaan. Muistan myös nakkajaiset ja pesiksen päättäjäiset ravintola Sipissä. Pikku Päkää muistellaan lämmöllä.
Nimetön
Kansantalo oli sellainen paikka. Siellä oli tansseja. Hyvinkään työväentalo on yhä olemassa ja siellä järjestetään vieläkin tilaisuuksia.
Ensin oli miesten tunti, sitten naisten tunti ja lopuksi sekahaku, jolloin kuka vain sai hakea.
Pavinmäellä oli tansseja kaksi kertaa viikossa, etenkin kesäisin. Ne kestivät kolme tuntia. Männistön lavalla olivat Kristallitanssit.
Ennen edettiin enemmän yhteiseen hiileen. Työpaikkojen ammattiosastot kokosivat ihmisiä eri työpaikoilta. Kiinnostuneille järjestettiin kaikenlaisia kursseja, esimerkiksi sihteereille ja puheenjohtajille. Sitä kautta työntekijöitä koulutettiin. Se oli sitä aikaa.
Nimetön
Onnensillassa käyn usein. Siellä on ana juttukaveri.
Sampo Lavikka
Kerran kävin metsässä, koska olen aina ollut lintuihminen. Kuljin kaikessa rauhassa, kun yhtäkkiä nostin katseeni ylös.
Siellä helmipöllö tuijotti minua.
Jäin paikoilleni ja katsoin takaisin.
Hetken aikaa vain tuijotimme toisiamme, minä ja pöllö, keskellä metsän hiljaisuutta.
Pirjo
Hopea Lyhdyssä 2005 huhtikuussa tapasin tulevan puolisoni.
Näin 20-vuotta myöhemmin kävimme Taikan näyttelyssä muistelemassa vanhoja 20-vuotiaan lapsemme kanssa.
Terttu
Vaikka Kultakalan keski-ikä onkin noin 50v niin olen omien ystävien kanssa käynyt siellä aina.
Mahtava meno ja karaoke. Karaokesta on tullut bravuurijuttu, kun lähtee ystävien kanssa liikenteeseen.
Emma
Muistan kun sain Hyvinkään kadulla Mika Ikoselta halauksen nuorimman lapseni syntymän johdosta. Hänkin oli ulkoiluttamassa pienintään. Harvoin puolitutut miespuoliset halaavat. Se kosketti ja tuli hyvä mieli.
Päivi Lappalainen
Pienet hetket rakentavat suuria kokonaisuuksia. Kohtaamiset ovat kuin laaja, lempeästi tuulessa keinuva kukkaniitty. Niitty syntyy vasta, kun siinä kasvaa monia erilaisia kukkia, jokainen omalla paikallaan, jokainen tärkeä. Ajattelen kaupungin rakentuvan samalla tavalla. Me ihmiset muodostamme yhdessä sen elävän, värikkään kokonaisuuden.
Ihmisiä kohdatessani heidän kirjoittamansa tarina oli vain yksi osa kohtaamista. Tarinoiden ympärille punoutuivat keskustelut elämästä, muistoista, toiveista ja unelmista. Yhä uudelleen esiin nousi myös kiitollisuus siitä, millainen Hyvinkää on juuri nyt, kaupunki, jossa on hyvä elää ja johon on hyvä kuulua.